Vuosi sitten en olisi koskaan uskonut:
1. Tuntevani koskaan mitään miehiä kohtaan.
Olin aikaisemmin seurustellut ja tuntenut vetoa ainoastaan naisia kohtaan, joten naiset oli se minun juttuni.
2. Asuvani omillani.
Ajattelin, etten muuttaisi vanhempieni luota ennen kuin olen käynyt armeijan, kouluni loppuun ja hankkinut töitä.
3. Asuvani yhdessä toisen ihmisen kanssa.
Vierastin ajatusta, että asuisin toisen kanssa saman katon alla ja peseväni toisen pyykkejä, tiskaavani toisen tiskejä, siivoavan toisen jälkiä. Olen aina pitänyt siivoamisesta, mutta asuminen toisen kanssa. Ei.
4. Suunnittelevani tulevaa.
Eli hetkessä, en halunnut ajatella sen edes seuraavaa päivää etten joutuisi pettymään.
5. Rakastavani ketään niin että sattuu.
Olin todella varuillani ihmisten suhteen, jotka osoittivat minuun minkäänlaista kiinnostusta. Työnsin ihmiset pois, ettei minuun enää sattuisi. Siitä syystä kuvittelin eläväni sinkkuna vielä pitkään.
Sitten tapasin Tomin.
Mitä elämä on nyt? Asun omillani, yhdessä poikaystäväni kanssa. Mulla on siis ensimmäistä kertaa POIKAystävä ja musta on tullut kotivaimo. Siivoan, tiskaan, laitan ruokaa ja pesen meidän molempien pyykit. Tomi toki auttaa aina välillä.. Suurin osa (voisin sanoa, että kaikki, mutta Tomin mieliksi kaunistelen vähän) kotitöistä kuuluu siis mulle. Ei haittaa ollenkaan. Meidän asunto on supersöpö ja täällä on ihana touhuta. Mielelläni töistä tai koulusta tultuani rupean hääräämään ja tekemään kotitöitä. Meidän tulevaisuuden suunnitelmat on suuret. Elämä on ihanaa. Mä olen rakastunut joka hemmetin ruumiinosaa myöten.
Jos multa kysyttäisiin, niin kyllä, me tullaan hankkimaan lapsia. Kyllä, me joskus mennään naimisiin tai rekisteröidään parisuhde tmv. Kyllä, me ostetaan joku kiva kisuli tänne pyörimään, vaikka Tomi pelkää kisuja. Kyllä, me tulemme vielä joskus omistamaan yhdessä asunnon, jossa kasvatamme lapset.
Kuulostanko pikkutytöltä, joka on ensimmäistä kertaa rakastunut? Kyllä.
Se ei silti haittaa. Oon nimittäin päättänyt, että mulla saa olla haaveita. Mun on turha ajatella, että mitä jos, mitä jos.
Jos me Tomin kanssa eroamme enkä saa mitään yllä mainituista haaveista, niin sitten se on niin, mutta niin kauan kuin me olemme yhdessä, mä aion haaveilla.
Pitkästä aikaa mä olen aidosti todella onnellinen.
Elän avoliitossa rakkaan poikaystäväni kanssa, meidän taloudellinen tilanne on kohtuu hyvässä kunnossa, mulla on mahtavia ystäviä ja mahtava perhe, opinnot sujuu hyvin ja mä olen rakastunut. Ai että.
Loppukevennyt:
Mulla on kamala vauvakuume, koska hyvällä ystävälläni on pieni poika. Hän on ehkä suloisin vauva maan päällä. Terveisiä Demille, Ilelle ja Viimulille.
