Ikuisuus jo erossa

Nukahda kanssani

Herää vieressäni

Katso silmiini ja sano;

"rakastan sinua"

Pyydän,

tee arjestani taas totta

Anna minun elää unelmaani,

sinun kanssasi

Miksi minä?

Suudelmat huulilla, teinirutto kaulalla, me vain lämmitimme toisiamme

Humaltuneena se oli hauskaa, ja nyt kaduttaa

Anteeksi,

kun sait väärän käsityksen

Rakastan sinua kyllä,

mutta vain ystävänä

Haluaisit minut

mutta haluan erään toisen,

joka oli jo kerran minun

ja nyt haluaisin hänet takaisin

Z-juna mäntsälään

Istuin junassa matkalla kotia.
Kuuntelin musiikkia.

Katselin ympärilleni,
olin jo melkein Saviolla.
Pian tulisi kuulutus;
"Kerava, Kervo."
Tuijotin taulua, jossa luki seuraavat pysäkit...
Kerava,
Haarajoki,
Mäntsälä.

Biisi vaihtui.
Korvissani alkoi soida Mando Diaon "Dance With Somebody"

Katseeni pysähtyi.
Mäntsälän jälkeen luki vielä Lahti,
mutten päässyt niin pitkälle.
En halunnut nousta junasta,
halusin matkustaa luoksesi.

Nousin junasta ja katsoin kuinka se jatkoi matkaansa, ilman minua.

Kadonneessa taivaassa

Olet pisara muistossain

Olet henki hengessäin

Olet kaikkea mistä unelmoida voin

Ehkä vielä joskus ne pisarat voisi haihtua lähtöpisteeseen

Ja nähdä taas ikuisen auringon nousun, yhdessä taivaan rajalla

Illan tullen pisaroiden paiskautuessa ikkunaani, itken

Itken sinua ja sitä kaikkea, mitä voisi olla tulevaisuudessa

Toivon, että siellä jossain, jossa tapaamme, on vain unta

Haluan nukkua kanssasi ikuisuuden

Väritit kyyneleeni

Kyynel on sateenkaaren värinen

Se on punainen

vihreä

keltainen

sininen

Väri tulevaisuuden

Se putoaa poskea pitkin suunpieliin

kunnes kieli sen nappaa

Sen matka ei silti koskaan lopu

Se jatkaa

ja jatkaa

101108-080909 rakkaus

Eilen mulla oli vielä tyttö ja pantteri

Nyt mulla on vain pantteri

Se ei ollut helppoa kenellekään

mutta parhaaksi meille

Tulen kaipaamaan sua vierelleni pitkään

on yksinäistä ilman sua

Mutta kun ajattelee positiivisesti

ei pitäisi itkeä

Olet edelleen hyvä ystäväni

tulet aina olemaan

Ainut mikä muuttuu:

et vain enää ole minun oma tyttöni

Olit ensi tyttörakkauteni

kiitos siitä

Kiitos kaikesta

mitä sain kokea kanssasi

Ikävöin sua yöt

en voi sitä kieltää

Rakastan muistojamme

kuten sinua

Rakkaudella hilma

Loppu vai uuden alku?

Sanoin sinulle:
"Olet Aurinkoni, kaiken keskipiste.
Muut ovat tähtiä, niitä ilmankin selviää.
Ilman Aurinkoa ei ole elämää,
sitä ilman ei voi hengittää."

Mutta mitä tapahtuu, jos tuo Aurinko katoaa?

Olit tulevaisuuteni

En halua syytellä, mutta syy oli sinun rakas.

Olit pitkän aikaa kaukana minusta, ajatellen muita.

En voinut tehdä mitään, se ei kuulemma johtunut minusta.

Itkin monta pitkää kuukautta perääsi

kunnes luovutin, luovuin sinusta.

Tapasin ihmisen, joka sai minut taas hymyilemään.

Olin pitkästä aikaa onnellinen, ilman sinua.

Silloin tajusin olevani päässyt yli sinusta,

kunnes sen huomasit,

ja tulit takaisin.

Yht' äkkiä halusit minut taas takaisin,

takaisin kaiken sen mitä meillä oli ollut.

Halusit "pyyhkiä kaiken paskan pois",

ja kääntää uuden ikkunan.

Et ajatellut miltä minusta tuntui, et missään vaiheessa.

En halunnut ajatella koko asiaa,

halusin vain unohtaa kaiken.

Mutta pakkohan minun oli jossain vaiheessa selvittää,

mitä minä oikeasti halusin.

Valvoin yöt miettien, mitä pitäisi tehdä.

Jatkaa kanssasi tuttua turvallista polkua,

vai päästää irti ja mennä kohti uusia seikkailuja?

Olit loukannut minua sanoinkuvaamattomasti,

vihasin sinua.

Olit satuttanut minua enemmän kuin kukaan muu,

mutta rakastin sinua.

Halusin sinut,

vain sinut.

Olin taas onnellinen kanssasi.

Odotin tapaamistasi, odotin huuliasi huulilleni.

Kuvittelin kaiken olevan ennallaan, niin kuin ennen.

Mutta toisin kävi, miksi?

Mikään ei ollut niin kuin olin kuvitellut.

Olit etäinen, hiljainen, jotenkin varuillasi koko ajan.

En ymmärtänyt miksi.

Et hyppinyt innosta nähdessäsi minut.

Et vaikuttanut rakastuneelta,

ainakaan rakastuneelta minuun.

Mikään ei ollut ennallaan.

Mitä se merkitsee?

Ehkä me emme olekkaan luotu toisillemme, niin kuin luulimme.

Ehkä meidän yhteiset hyvät hetket olisivat nyt muistoja meistä.

Ehkä sittenkin kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Ehkä meidän pitäisi nyt vain jatkaa matkaa, ilman toisiamme.

Vaikka arki ilman sinua tuntuukin mahdottomalta,

todellisuus on silti hyväksyttävä.

Rakastan sinua,

mutta vain rakkaus ei näytä riittävän.