Oli pimeää ja kylmää

Huudan tuuleen:

"Rakastan sua",

mutta kukaan ei sitä kuule

Tunnevamma

Miksen uskalla haluta sinua?
Miksi?

Älä kysy mikä minua vaivaa

En iloitse, en hymyile
En naura, en välitä
En ole minä, kuka olen?

On syitä olla onnellinen, mutta
miksi suupieleni painuvat silti alas,
mikä minulla on?

Miksi työnnän rakkaimpiani pois,
miksen voi vain sanoa, että kaipaan ja rakastan,
mikä minua vaivaa?

Olen ystäväsi, mutta samalla en ole kukaan

Tahdon taas elää

Käsi kädessä palellaan juna-asemalla,
kosketuksesi lämmittää
Syleillään ja suudellaan, kunnes
z-juna meidät erottaa

Odotan jo seuraavaa suudelmaa

Nyt vaatisin enemmän,
olisit vain minun ja minä sinun,
saldosi uppoaisi myös minuun,
näkisimme useammin kuin viimeksi,
kertoisimme toisillemme kaiken
Ei enää turhaa draamaa,
ei enää ikinä

En vaadi liikoja, enhän?

Oltaisiin vain me kaksi, sinä ja minä

Jonkun oli oltava realistinen

Kaikki alkoi siitä kun en usko,
että tietäisit mitä todella tahdot,
enkä ole varma, että olenko oikeasti se,
joka tuo sinulle onnen

Haluan ottaa asioista selvää.
Pystytkö olla onnellinen jonkun muun kanssa kuin minun?
Pystynkö olla onnellinen jonkun muun kanssa kuin sinun?

Olin jo valmis palaamaan entiseen,
kunnes sen ymmärsin

Haluan olla ystäväsi, parasystäväsi

Tiedän, että kun olen selvittänyt kaiken ja saanut vastaukset,
on liian myöhäistä
Et enää kaipaa minua

Mutta tämä on ainoa ratkaisu selvittää oletko sinä se oikea, ainut oikea

Toivon, ettet vihaisi minua, mutta vihaat jo valmiiksi
Tämä ei kuitenkaan ollut ainoastaan minun syytäni, eihän?

Rakastan sinua, mutta minun on selvitettävä,
oletko vain parasystäväni vai myös rakastettuni

Et uskokaan kuinka ikävöin sinua jo, mutta tämä on pakko selvittää, tiedät sen