perjantai 14. lokakuuta 2011

Haluan



....tuollaiset hiukset nythetiäkkiä, kiitos.
Ei mulla muuta.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Elämän pienen pienet ilot

On pimeä päivä ja vettä sataa
Puista tippuu lehdet ja vähitellen kaikkialta värit katoaa
Maisemat harmaantuu - niin kuin mielikin
Syysmasentuneisuus saapuu ja kaikki tuntuu olevan turhaa
Ei jaksaisi tehdä mitään, väsyttää vaan

Hetkessä kuitenkin suunpielet kohoaa ja päivä pelastuu,
kun vastaantulevan nuoren miehen katse ja hymy porautuu syvälle mieleen
"Hän hymyili niin kauniisti"
Nyt hymyilyttää

Niin pienestä se tosiaan on kiinni

Jos kävelen joskus sinua vastaan, lupaan hymyillä
Hymyilethän takaisin?

lauantai 8. lokakuuta 2011

Sanoja, lauseita, ja kaikkea turhaa

Sydän ei hajoa. Se ei särjy,
mutta se voi kadota.
Sydämen kadottua olet yksin.
Se tunne, kun ei edes halua seuraa,
se piinaa. Se satuttaa.
Hymyily ei luonnistu,
muttei itkeminenkään enää onnistu.
Toinen voisi määritellä sen masennukseksi,
joku sydänsuruksi.

Päivät kuluvat odotellen tulevaa.
Huomista,
jotain parempaa.
Pahan olon kadottajaa.
Toisin sanoen odottaen jo sitä seuraavaa
sydämen väliaikaista omistajaa,
joka ennemmin tai myöhemmin taas taivaista pudottaa.

Kun sydämen lisäksi usko itseensä katoaa,
siitä ei enää jaksaisi kirjoittaa.
Seurana on vain halu unohtaa.
Halu mennä nukkumaan iloisena ja nukahtaa.

Epäreilu elämä


Kun epäonnistumisten myötä silmät pikkuhiljaa kuivuvat, kostuvatko ne enää koskaan? Milloin?

Tyttö itkee kaikesta; ilosta, surusta, vihasta, pelosta. Kaikesta. Kyyneleet viestivät voimakkaimmista tunteista.
Ajan myötä hänestä tulee kyyninen. Kaikki ei menekään suunnitellusti, paha olo hiipii selän takaa, se lähenee ja lähenee. Loppujen lopuksi se tarttuu kiinni kuin hirvikärpänen, kaivautuu syvälle ihoon. Ajatusmaailma kääntyy ylösalaisin. Mikään ei enää itketä. Kyyneleen kyyneltä ei tyttö pysty vuodattamaan, ei vaikka kuinka yrittää. Miten se on mahdollista? Tytön koko temperamentti muuttuu - vain ja ainoastaan epäonnistumisten vuoksi. Milloin alkaa ylämäki, miten karkoittaa paha olo?
Tyttö haluaa taas itkeä, olla oma itsensä.

tiistai 16. elokuuta 2011

Pelkkää ajanhukkaa vai jotain kestävää?

Normaalisti juoksisin jo karkuun
Olisin puolivälissä toiseen syliin

Mikä estää, miksen lähde?

Normaalisti juoksisit jo karkuun
Olisit jo perillä toisessa sylissä

Mikä estää, miksi jäät?

Serious face

Sanotaan, että sateenkaaren päästä löytyy aarre.

Näin kokonaisen sateenkaare, päästä päähän saakka. Kävin katsomassa löytyisikö kummastakaan päästä tuota luvattua aarretta. Pyh, pötyä kaikki. Siellä mitään aarretta ollut. Sateenkaaren toisessa päässä oli vettä, ja toisessa rikkinäinen polkupyörä. Mitä pirua.
Skeptiseksi tässä pikkuhiljaa tulee, kun kaikkea luvataan, muttei mitään oikeasti tapahdu. Odotin aarretta, kaunista naista, mutta ei. Elämä ei hymyile.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Hey you, are you really exist

Miksi ei kukaan muistanut kertoa, ettei mustaa aukkoa voi maalata ennen kuin se on täytetty

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Loneliness confirm - as a person

Tiedätkö sen tunteen, kun katsot Forrest Gumpia kahden rakastavaisen kanssa darra-aamuna? Ei voisi olla mitään kamalampaa.

Kyseinen elokuva on kyllä erittäin ihana, ja kyseiset rakastavaiset ovat parasta mahdollista seuraa, mutta voi sitä väistämätöntä yksinäisyyden tunnetta, joka tuollaisessa tilanteessa sisältä kumpuaa..... Siinä sitä sitten vaan tuijottaa risti-istunnassa television ruutua kyynel silmäkulmassa ja miettii, miksei joku voisi olla vieressä pitämässä kädestä.
Lohduttamassa on vain ruokaa, mutta sekin on pahaa ja loppuu kesken.

Miksi ajaudun aina tilanteisiin, joista en itse osaa pois? Typerä minä.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Jätät lapun ja lähdet




























"Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla."

Mistä sitä tänään kirjottaisi, jos ei siitä pienestä yksinäisyyden tunteesta, joka meissä kaikissa asustaa. Kukaan ei varmasti uskoisi mua jos sanoisin, että olen onnellinen. Ei edes oma äitini. Johtuen varmasti lähiaikojen itkukohtauksista. Kyynel kertoo tunteista, ei välttämättä pelkästään niistä synkimmistä asioista. Hetket on aitoja, sydänsurujen karkottajia. Sanonta "elä hetkessä" on osuva tälle mielentilalle. Haaveilen.

Kaikkea ei saa mitä haluaa, joten täytyy tottua elämään ilman - miten?

torstai 24. maaliskuuta 2011

Things about her, which shouldn't say out loud

Elämä on hulvatonta.

Kaikkien niiden satojen ihmisten keskeltä ilmestyt eteeni kuin tyhjästä. Huojut korkeuksissa, halaat vain muodon vuoksi. Kumarran jälleen ainutlaatuista loistavuuttasi. Kaikki sinun pienet sanat, eleet, ilmeet saavat minut värähtelemään. Sisälläni tuntemattomat aallot kuohuvat samppanjan tavoin. Ällöksyn itseäni.

Ehkä huomenna aallot ylittävät itsensä ja pyrkivät ulos. Ei, se keräisi liikaa katseita. Minua ei ole vielä löydetty, kuurupiilo on aina ollut vahvuuksiani. Osaan olla olematon, peittää kasvoni ja tunteeni. Voisin antaa äänimerkin jos se auttaisi, mutta se olisi turhaa. Et sitä kuitenkaan kuulisi, et halua löytää minua. Peität korvasi ja suljet silmäsi. En ole sitä mitä etsit.












Kuolen vaatekaapin perälle, muiden unohtamana. Voitan leikin, kukaan ei minua löydä, ei edes etsi.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

A beautiful goodbye (hello)


















Katse oli tyhjä. Tunnelma vaivaantunut. Eikä sanoja edes löytynyt. Luovuttaisin jos osaisin.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Epämääräinen melankolia


Keskellä ihmisjoukkoa olen yksin. Sitä yksinäisempi en enää voisi edes olla.

I looked up and I knew what I want

Niin paljon sanottavaa, mutta miksi ääneni katoaa, aina kun yritän sua tavoittaa?
Pelkään pimeää, en kipua.
Epäröin ulkonäköäni, en tunteita.
Jos tulisit vähä vastaan, saisin jotain tavoiteltavaa. Ehkä siitä voisi jopa syntyä jotain mahtavaa?

"Ei tarvita kuuta taivaalta, jotta onni voidaan tavoittaa.
Se löytyy lähempää kuin arvaatkaan."

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Kasvata selkäranka

Käärmeen tavoin se kiemurtelee sisällesi.
Kun joku sen vihdoin kiinni nappaa,
huokaiset
ja seuraavaa jo odottelet.

lauantai 29. tammikuuta 2011

When the alternatives can not be combined

Jos vaihtoehtoja on kaksi.. Ei. Kolme. Miksei voisi tietää mikä niistä on oikea ratkaisu? (Hän, hän vai ei kumpikaan?)

Jo valmiiksi kaatuneet seinät tuntuvat kaatuvan päälle, kun kävelee pitkin hiekotettuja jalkakäytäviä. Valo valaisee vasemman puolen tiestä, oikea puoli on pikimusta. Pakkanen paukkuu ja huulet rohtuu. Tie haarautuu kolmeen suuntaan. Taas on edessä vaikea valinta. Kolmesta vaihtoehdosta yksi pitäisi olla oikea, mutta kuka määrittää sen, mikä on oikea vaihtoehto? Tai mistä voisi jälkeenpäin tietää olisiko toinen vaihtoehto ollut sittenkin parempi, kun lopullisen valinnan jälkeen paluuta ei enää ole.

Tilanne tuo mieleen elokuvan Mr. Nobody. Jos jokaisesta vaihtoehdosta voisi elää pienen hetken, ehkä elämän pienetkin valinnat olisi sillon helpompia.

Entä jos valitsee väärin? Kävellessään kohti väärää suuntaa, vaihtoehtoa, kaatuu ja lyö päänsä jäähän. Se oli siinä. Valinta oli väärä ja seuraus oli sen mukainen.

Kyse ei ole kirjaimellisesti elämästä ja kuolemasta, mutta kuvainnollisesti on. Jos valitsee väärin, kyynelkanavat tulvivat useammalla henkilöllä turhaan. Minun tekemän väärän valinnan takia. Valinta olisi helpompi jättää yksinkertaisesti kokonaan tekemättä.


... Mutta se ei ole mahdollista, kun on kyse ihmissuhteista...