Miksi tunne, jolloin tajuaa rakastavansa toista niin paljon, että tekisi kaikkensa hänen vuokseen,
ilmenee aivan liian myöhään? Heti silloin, kun peli on jo menetetty, hänellä on jo seuraa.
Hän on sitä kaikkea mitä voi haluta, ja sitä kaikkea mitä ei voi saada. Ironian määrä on suuri.
Mutta uskokaa tai älkää, itku ei auta. Ei enää tässä vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti