Jos vaihtoehtoja on kaksi.. Ei. Kolme. Miksei voisi tietää mikä niistä on oikea ratkaisu? (Hän, hän vai ei kumpikaan?)
Jo valmiiksi kaatuneet seinät tuntuvat kaatuvan päälle, kun kävelee pitkin hiekotettuja jalkakäytäviä. Valo valaisee vasemman puolen tiestä, oikea puoli on pikimusta. Pakkanen paukkuu ja huulet rohtuu. Tie haarautuu kolmeen suuntaan. Taas on edessä vaikea valinta. Kolmesta vaihtoehdosta yksi pitäisi olla oikea, mutta kuka määrittää sen, mikä on oikea vaihtoehto? Tai mistä voisi jälkeenpäin tietää olisiko toinen vaihtoehto ollut sittenkin parempi, kun lopullisen valinnan jälkeen paluuta ei enää ole.
Tilanne tuo mieleen elokuvan Mr. Nobody. Jos jokaisesta vaihtoehdosta voisi elää pienen hetken, ehkä elämän pienetkin valinnat olisi sillon helpompia.
Entä jos valitsee väärin? Kävellessään kohti väärää suuntaa, vaihtoehtoa, kaatuu ja lyö päänsä jäähän. Se oli siinä. Valinta oli väärä ja seuraus oli sen mukainen.
Kyse ei ole kirjaimellisesti elämästä ja kuolemasta, mutta kuvainnollisesti on. Jos valitsee väärin, kyynelkanavat tulvivat useammalla henkilöllä turhaan. Minun tekemän väärän valinnan takia. Valinta olisi helpompi jättää yksinkertaisesti kokonaan tekemättä.
... Mutta se ei ole mahdollista, kun on kyse ihmissuhteista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti