Kaikkien niiden satojen ihmisten keskeltä ilmestyt eteeni kuin tyhjästä. Huojut korkeuksissa, halaat vain muodon vuoksi. Kumarran jälleen ainutlaatuista loistavuuttasi. Kaikki sinun pienet sanat, eleet, ilmeet saavat minut värähtelemään. Sisälläni tuntemattomat aallot kuohuvat samppanjan tavoin. Ällöksyn itseäni.
Ehkä huomenna aallot ylittävät itsensä ja pyrkivät ulos. Ei, se keräisi liikaa katseita. Minua ei ole vielä löydetty, kuurupiilo on aina ollut vahvuuksiani. Osaan olla olematon, peittää kasvoni ja tunteeni. Voisin antaa äänimerkin jos se auttaisi, mutta se olisi turhaa. Et sitä kuitenkaan kuulisi, et halua löytää minua. Peität korvasi ja suljet silmäsi. En ole sitä mitä etsit.
Kuolen vaatekaapin perälle, muiden unohtamana. Voitan leikin, kukaan ei minua löydä, ei edes etsi.
Karkuun juoksi
VastaaPoistamuodon vuoksi.