keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Tell me dear, past or future

Takkuinen tukka, lakatut varpaankynnet ja rikkinäiset silmälasit

Vain Mimosa täytti nuo täydellisen naisen tuntomerkit
Ja nyt,
hän oli jonkun toisen
Kuului jollekin toiselle
Se ei ollut hyväksyttävää, se oli väärin

Kahdenkymmenenseitsemän vuoden ajan hän kesti tuota onnetonta elämäänsä sivusta katselijana, kunnes hän ei enää jaksanut odottaa
Mietittyään hetken hän poltti viimeisen savukkeen, punasi huulensa (ensimmäistä ja viimeistä kertaa peilin edessä), puuteroi nenänsä ja vei frettinsä Kaapon Mimosan oven eteen
Jätti samalla kirjeen postiluukkuun

Kirjeessä luki:

"En osaa ruotsia, muttei se heittaa, sillä ethän osaa sinäkään rakkaani.
Du är inte en gud, gud finns inte. Jag behöver inte dig om du skulle bli mitt liv.
Dör, gör det med mig. Jag älskar dig, jag gör det åt dig. Jag ser fram emot dig min älskling.

Med vänliga hälsningar; din tjej Teresa xx"

Tarina päättyi onnellisesti
He saivat toisensa, ikiajoiksi

tiistai 6. huhtikuuta 2010

I'll run against you, in vain

Hän, se minun hän, sitoi pikkusormensa piikkilangalla sormeeni, en saanut happea
Ruosteen tunkkainen tuoksu täytti koko huoneiston
Se oli tullut jäädäkseen, niin kuin sinäkin
Haavat paranevat, mutta eivät koskaan unohdu, arvet pitävät siitä huolen

Kipu oli suunnaton
Se toi mieleeni menneisyyden
Vuodatin taas ne samat kyyneleet kuin silloinkin

keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Rakkaus on klisee. Rakastan sinua

Kirjoitat verisillä sormilla nimeäsi rintaani
Se kutittaa
Tunnen kuinka kylmät väreet kulkevat päästä varpaisiin
Jumaloin tuota tunnetta, alistun sille
Kosketa uudelleen

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Louder, you're speaking to deaf ears

Osaan pitää salaisuuden, sinä et. Äänesi on käheä, lähes äänetön. Olet hiljaa, vihdoinkin.
Laulusi soi korvissani, nykyään se kuvottaa. Luulin sinua ihmiseksi, joka et huomattavasti ollutkaan. En tunne sinua ihminen, en ymmärrä.

Sairaus estää näkemästä totuuden, on turvallisempaa syyttää häntä. Ole kiltti, pyydän, parannu ystäväni, parannu.
Se vaatii aikaa, tiedän sen, mutta yritä edes. Olet sen velkaa, hänelle.
En kestä katsoa vierestä kuinka te, juuri niin, sinä ja hän, te, katoatte pala palalta. Lopeta se. Syy on sinun, ei hänen.
Haluan elää hetkessä, mutta sinä teet siitä mahdottoman. Ajatellessani sinua, korviani kuumottaa.
Haluan repiä ne irti, heittää pakkaseen ja piiloutua peiton alle. Se ei toimi. Ei vieläkään, ajatus kulkee korvien palaessa.
Korvani saunovat, heittävät lisää löylyä. Liian kuuma, ahdistaa.
Viha, kasvava viha, vahingoittaa järjen tuotoksia, sääliä, ällöksyntää. Miksi näin kävi, miksi viha kasvaa kasvamistaan?
Olet minulle rakas, hyvin tärkeä, en vain ymmärrä sinua. Toisaalta, enhän ole koskaan ymmärtänytkään.
Joten onko sillä edes merkitystä? Ota minusta mallia, syö mämmiä. Siedä se, mitä oikeasti vihaat. Ole vahva.
Et ole vahva, olet luonnostaan heikko, mutta se ei haittaa. Osaat näytellä, paremmin kuin koskaan osasin kuvitellakaan.
Näyttele ystäväiseni, esitä olevasi vahva. Iljetyksestäsi huolimatta aion katsoa silmiisi hymyillen.
Haluan nähdä kiljuvan loisteen syvällä katseessasi ja nauraa, nauraa sinulle rakas, nauraa. Katso minua takaisin.
Hämmenny. Huuda. Juokse karkuun. Pyydän, tukehdu juodessasi kahvia.
Ei,
en voi sanoa noin edes mielessäni. En sanonut mitään, en kenellekään. Olen vain pieni tyttö, joka ei saa selvää tunteistaan.
Unohda kaikki mitä olen koskaan sanonut. Shh, se en ollut minä, se ei ollut mitään. Piste.
Et välitä välitänkö sinusta, mutta välitän kaikesta huolimatta. Älä tukehdu kahviisi.
Elän toivossa toivoen, että ymmärtäisit, turhaan. Ei sinun kuulu ymmärtää, niin kuin ei minunkaan.
Jokainen tekee omat virheensä, mutta sinun virheesi on mysteeri. Se paisuu suuremmaksi ja suuremmaksi niin kauan,
kunnes tila ei riitä, ja se räjähtää vasten kauniita kasvojasi. Kun se räjähtää, kaikki on ohi.
GAME OVER

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

You're not a lesbian, who are you?

Mitä on rakkaus?
Onko rakkaus rakastamista?
Voimakas sana.

Voiko rakkaus tarkottaa pelkästään sitä onnea jonka jakaa toisen ihmisen kanssa, sitä halua tehdä toinen onnelliseksi?
Se että haluat nukahtaa toisen viereen kietoutuneena hänen vartaloon ja herätä siitä samasta paikasta? Etkä halua herätä.
Haluat suukottaa otsaa hänen vielä nukkuessa, kokata hänelle, riidellä sanomalehdestä, lukea hänelle sarjakuvat ääneen, siivota hänen läikyttämä kahvi pöytäliinasta, nauraa hänen naurulleen, koskea hymykuoppia, pyyhkiä poskea pitkin valuva kyynel, itkeä, kuunnella hänen puhetta ajattelematta mitään, katsoa hänen huuliaan, suudella niitä,
huomata olevasi onnellinen, rakastunut.
Voiko rakkaus olla vain asioita joita hän sanoo sinulle, tapahtumia lakanoiden välissä, tulevaisuuden haaveita, matkustamista, kävelylenkki, junaan saattamista, hyvästelyjä,
mitä vain, kunhan sen liittyy häneen, teihin, rakastamaasi henkilöön ja sinuun.

Mutta mitä jos rakkaus ei olekkaan ihminen, mikä se on?


Tunne.
Se se on.
Sitä ei voi määritellä,
mutta siitä voi antaa esimerkkejä.

Loppujen lopuksi se repii sinut palasiksi, rakastat sitä.
Kaikki ne asiat löytää päätöksen, kaikelle löytyy syy.

Rakastat sitä edelleen. Vielä enemmän kuin ennen. Silloin vasta rakastat sitä enemmän kuin koskaan.
Rakastat rakastamista. Vale.
Rakastat rakkautta.
Se on kaiken lähtökohta.

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Different accents

Olet kuin keitto jota yritän epätoivoisesti hotkia haarukalla
Nautin siitä, mutten koskaan tule kylläiseksi

lauantai 2. tammikuuta 2010

You deserve flawless life, forget me

Aivan kuin katsoisi huuruisesta ikkunasta ulos etsien vastauksia,
joita ei ole vieläkään löytänyt

Pidätät hengitystä
Juuri kun huuru on haihtumassa ja sinulle on selviämässä mitä tuon lasin takana on,
et enää pysty pidättämään hengitystä
Lasi huurustuu uudestaan
ja uudestaan

Epätoivo,
se saa sinut hymyilemään entistä leveämmin