Katse oli tyhjä. Tunnelma vaivaantunut. Eikä sanoja edes löytynyt. Luovuttaisin jos osaisin.
tiistai 22. maaliskuuta 2011
A beautiful goodbye (hello)
Katse oli tyhjä. Tunnelma vaivaantunut. Eikä sanoja edes löytynyt. Luovuttaisin jos osaisin.
torstai 17. maaliskuuta 2011
Epämääräinen melankolia
Keskellä ihmisjoukkoa olen yksin. Sitä yksinäisempi en enää voisi edes olla.
I looked up and I knew what I want
Niin paljon sanottavaa, mutta miksi ääneni katoaa, aina kun yritän sua tavoittaa?
Pelkään pimeää, en kipua.
Epäröin ulkonäköäni, en tunteita.
Jos tulisit vähä vastaan, saisin jotain tavoiteltavaa. Ehkä siitä voisi jopa syntyä jotain mahtavaa?
"Ei tarvita kuuta taivaalta, jotta onni voidaan tavoittaa.
Se löytyy lähempää kuin arvaatkaan."
Pelkään pimeää, en kipua.
Epäröin ulkonäköäni, en tunteita.
Jos tulisit vähä vastaan, saisin jotain tavoiteltavaa. Ehkä siitä voisi jopa syntyä jotain mahtavaa?
"Ei tarvita kuuta taivaalta, jotta onni voidaan tavoittaa.
Se löytyy lähempää kuin arvaatkaan."
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Kasvata selkäranka
Käärmeen tavoin se kiemurtelee sisällesi.
Kun joku sen vihdoin kiinni nappaa,
huokaiset
ja seuraavaa jo odottelet.
Kun joku sen vihdoin kiinni nappaa,
huokaiset
ja seuraavaa jo odottelet.
lauantai 29. tammikuuta 2011
When the alternatives can not be combined
Jos vaihtoehtoja on kaksi.. Ei. Kolme. Miksei voisi tietää mikä niistä on oikea ratkaisu? (Hän, hän vai ei kumpikaan?)
Jo valmiiksi kaatuneet seinät tuntuvat kaatuvan päälle, kun kävelee pitkin hiekotettuja jalkakäytäviä. Valo valaisee vasemman puolen tiestä, oikea puoli on pikimusta. Pakkanen paukkuu ja huulet rohtuu. Tie haarautuu kolmeen suuntaan. Taas on edessä vaikea valinta. Kolmesta vaihtoehdosta yksi pitäisi olla oikea, mutta kuka määrittää sen, mikä on oikea vaihtoehto? Tai mistä voisi jälkeenpäin tietää olisiko toinen vaihtoehto ollut sittenkin parempi, kun lopullisen valinnan jälkeen paluuta ei enää ole.
Tilanne tuo mieleen elokuvan Mr. Nobody. Jos jokaisesta vaihtoehdosta voisi elää pienen hetken, ehkä elämän pienetkin valinnat olisi sillon helpompia.
Entä jos valitsee väärin? Kävellessään kohti väärää suuntaa, vaihtoehtoa, kaatuu ja lyö päänsä jäähän. Se oli siinä. Valinta oli väärä ja seuraus oli sen mukainen.
Kyse ei ole kirjaimellisesti elämästä ja kuolemasta, mutta kuvainnollisesti on. Jos valitsee väärin, kyynelkanavat tulvivat useammalla henkilöllä turhaan. Minun tekemän väärän valinnan takia. Valinta olisi helpompi jättää yksinkertaisesti kokonaan tekemättä.
... Mutta se ei ole mahdollista, kun on kyse ihmissuhteista...
Jo valmiiksi kaatuneet seinät tuntuvat kaatuvan päälle, kun kävelee pitkin hiekotettuja jalkakäytäviä. Valo valaisee vasemman puolen tiestä, oikea puoli on pikimusta. Pakkanen paukkuu ja huulet rohtuu. Tie haarautuu kolmeen suuntaan. Taas on edessä vaikea valinta. Kolmesta vaihtoehdosta yksi pitäisi olla oikea, mutta kuka määrittää sen, mikä on oikea vaihtoehto? Tai mistä voisi jälkeenpäin tietää olisiko toinen vaihtoehto ollut sittenkin parempi, kun lopullisen valinnan jälkeen paluuta ei enää ole.
Tilanne tuo mieleen elokuvan Mr. Nobody. Jos jokaisesta vaihtoehdosta voisi elää pienen hetken, ehkä elämän pienetkin valinnat olisi sillon helpompia.
Entä jos valitsee väärin? Kävellessään kohti väärää suuntaa, vaihtoehtoa, kaatuu ja lyö päänsä jäähän. Se oli siinä. Valinta oli väärä ja seuraus oli sen mukainen.
Kyse ei ole kirjaimellisesti elämästä ja kuolemasta, mutta kuvainnollisesti on. Jos valitsee väärin, kyynelkanavat tulvivat useammalla henkilöllä turhaan. Minun tekemän väärän valinnan takia. Valinta olisi helpompi jättää yksinkertaisesti kokonaan tekemättä.
... Mutta se ei ole mahdollista, kun on kyse ihmissuhteista...
maanantai 13. joulukuuta 2010
Sisko ja sen sisko
"Lunta, lunta, likaista lunta sataa täällä. Me palelemme, sota on sotkenut kaiken. Me ryömimme lumessa, pelkäämme kuolemaa. Ei mitään kaunista, ei mitään koskettavaa. Kukaan ei halunnut sotaa, kukaan ei halunnut sotaa"
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)