Istuen metsän reunalla tyttö poltti tupakkaa. Väärää merkkiä, väärää väriä, siihen oli vain tyydyttävä. Hän selasi puhelimensa numeroita, miettien kenelle soittaisi. Hänen teki mieli soittaa tytölle, joka oli elämää kokenut ja vahva, jonka sanat merkitsivät oikeasti jotain. Tyttö painoi vihreää luuria.
Juuri ennen kuin puhelin ehti piipata ensimmäistä kertaa, tyttö sulki luurin. Hän pelkäsi puhua, epäröi kiinnostaisiko häntä, kiinnostaisiko ketään.
Tyttö tumppasi tupakan varpaankynteensä ja jatkoi matkaa syvälle metsään etsimään seuraavaa väärän merkkistä ja väristä tupakkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti