On pimeä päivä ja vettä sataa
Puista tippuu lehdet ja vähitellen kaikkialta värit katoaa
Maisemat harmaantuu - niin kuin mielikin
Syysmasentuneisuus saapuu ja kaikki tuntuu olevan turhaa
Ei jaksaisi tehdä mitään, väsyttää vaan
Hetkessä kuitenkin suunpielet kohoaa ja päivä pelastuu,
kun vastaantulevan nuoren miehen katse ja hymy porautuu syvälle mieleen
"Hän hymyili niin kauniisti"
Nyt hymyilyttää
Niin pienestä se tosiaan on kiinni
Jos kävelen joskus sinua vastaan, lupaan hymyillä
Hymyilethän takaisin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti