sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Elämän pienen pienet ilot

On pimeä päivä ja vettä sataa
Puista tippuu lehdet ja vähitellen kaikkialta värit katoaa
Maisemat harmaantuu - niin kuin mielikin
Syysmasentuneisuus saapuu ja kaikki tuntuu olevan turhaa
Ei jaksaisi tehdä mitään, väsyttää vaan

Hetkessä kuitenkin suunpielet kohoaa ja päivä pelastuu,
kun vastaantulevan nuoren miehen katse ja hymy porautuu syvälle mieleen
"Hän hymyili niin kauniisti"
Nyt hymyilyttää

Niin pienestä se tosiaan on kiinni

Jos kävelen joskus sinua vastaan, lupaan hymyillä
Hymyilethän takaisin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti