Sanoja, lauseita, ja kaikkea turhaa

Sydän ei hajoa. Se ei särjy,
mutta se voi kadota.
Sydämen kadottua olet yksin.
Se tunne, kun ei edes halua seuraa,
se piinaa. Se satuttaa.
Hymyily ei luonnistu,
muttei itkeminenkään enää onnistu.
Toinen voisi määritellä sen masennukseksi,
joku sydänsuruksi.

Päivät kuluvat odotellen tulevaa.
Huomista,
jotain parempaa.
Pahan olon kadottajaa.
Toisin sanoen odottaen jo sitä seuraavaa
sydämen väliaikaista omistajaa,
joka ennemmin tai myöhemmin taas taivaista pudottaa.

Kun sydämen lisäksi usko itseensä katoaa,
siitä ei enää jaksaisi kirjoittaa.
Seurana on vain halu unohtaa.
Halu mennä nukkumaan iloisena ja nukahtaa.

Epäreilu elämä

Kun epäonnistumisten myötä silmät pikkuhiljaa kuivuvat, kostuvatko ne enää koskaan? Milloin?

Tyttö itkee kaikesta; ilosta, surusta, vihasta, pelosta. Kaikesta. Kyyneleet viestivät voimakkaimmista tunteista.
Ajan myötä hänestä tulee kyyninen. Kaikki ei menekään suunnitellusti, paha olo hiipii selän takaa, se lähenee ja lähenee. Loppujen lopuksi se tarttuu kiinni kuin hirvikärpänen, kaivautuu syvälle ihoon. Ajatusmaailma kääntyy ylösalaisin. Mikään ei enää itketä. Kyyneleen kyyneltä ei tyttö pysty vuodattamaan, ei vaikka kuinka yrittää. Miten se on mahdollista? Tytön koko temperamentti muuttuu - vain ja ainoastaan epäonnistumisten vuoksi. Milloin alkaa ylämäki, miten karkoittaa paha olo?
Tyttö haluaa taas itkeä, olla oma itsensä.

Pelkkää ajanhukkaa vai jotain kestävää?

Normaalisti juoksisin jo karkuun
Olisin puolivälissä toiseen syliin

Mikä estää, miksen lähde?

Normaalisti juoksisit jo karkuun
Olisit jo perillä toisessa sylissä

Mikä estää, miksi jäät?

Serious face

Sanotaan, että sateenkaaren päästä löytyy aarre.

Näin kokonaisen sateenkaare, päästä päähän saakka. Kävin katsomassa löytyisikö kummastakaan päästä tuota luvattua aarretta. Pyh, pötyä kaikki. Siellä mitään aarretta ollut. Sateenkaaren toisessa päässä oli vettä, ja toisessa rikkinäinen polkupyörä. Mitä pirua.
Skeptiseksi tässä pikkuhiljaa tulee, kun kaikkea luvataan, muttei mitään oikeasti tapahdu. Odotin aarretta, kaunista naista, mutta ei. Elämä ei hymyile.

Saa kysyä, jos uskaltaa

Kysymys kuuluu?

http://formspring.me/himla

Hey you, are you really exist

Miksi ei kukaan muistanut kertoa, ettei mustaa aukkoa voi maalata ennen kuin se on täytetty

Loneliness confirm - as a person

Tiedätkö sen tunteen, kun katsot Forrest Gumpia kahden rakastavaisen kanssa darra-aamuna? Ei voisi olla mitään kamalampaa.

Kyseinen elokuva on kyllä erittäin ihana, ja kyseiset rakastavaiset ovat parasta mahdollista seuraa, mutta voi sitä väistämätöntä yksinäisyyden tunnetta, joka tuollaisessa tilanteessa sisältä kumpuaa..... Siinä sitä sitten vaan tuijottaa risti-istunnassa television ruutua kyynel silmäkulmassa ja miettii, miksei joku voisi olla vieressä pitämässä kädestä.
Lohduttamassa on vain ruokaa, mutta sekin on pahaa ja loppuu kesken.

Miksi ajaudun aina tilanteisiin, joista en itse osaa pois? Typerä minä.