Se oli isku vasten kasvoja, isku vyön alle
En ole koskaan tuntenut samoin, en koskaan uskonut joutuvani tuntemaan sitä
sinun takiasi
En vain käsitä miten voit tehdä sen minulle?
Onko kaikki puheesi valetta? Onko mikään, mitä olet sanonut minulle, totta?
Pystynkö luottamaan sanaasi? Pystynkö olla enää normaalisti?
Lamaannuin
Koko vartaloni lakkasi hetkeksi toimimasta
Vatsassa lenteli pahaenteisiä perhosia, jotka halusivat päästä pois, ihan niin kuin minäkin
Kävelin pitkin virtsaista kävelykatua
Näin joukon Keravan "huoltomiehiä", jotka olivat ostamassa ala-aste ikäisille pussikaljaa
Pystyin jo sielunisilmin nähdä, kuinka olisin yksi noista pienistä lapsista kaljajonossa
Ylpeyteni kuitenkin esti minua
Eikä rahaakaan olisi ollut tarpeeksi
Joten jatkoin kävelyä
Menin Sampolantunneliin, jossa tuoksui käynyt virtsa vielä entistä voimakkaammin
Tunnelin päässä oli mies, ehkä noin kolmekymppinen
Normaalisti olisin jatkanut matkaani, vältellyt ihmisiä, etenkin miehiä, mutta nyt...
sinun takiasi
Menin hänen luokseen
Hän nosti päätään, kohautti olkapäitään ja sanoi:
"Hei tyttö, sinun pitäisi kaartaa pitkässä kaaressa kaltaiseni juopot, vaikka me olemmekin samassa jamassa"
Mies huokaisi
"Naistemme kiinnostuksen kohteet muuttuivat, ystäväiseni"
Vasta silloin vuodatin ensimmäiset kyyneleeni
Mies antoi käytetyn nenäliinansa ja lähti
Yö jatkui
Laskin tunteja, minuutteja, sekunteja
Istuin sateessa miettien miehen sanoja
Odotin aamua siinä toivossa, että kaikki näyttäisi paremmalta
Ja niinhän se olikin
Seuraavaan yöhön asti, jolloin olin taas yksin
sinun takiasi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti