iPhone 5

Nyt se on mun. Vihdoin.

The first man to love

Vuosi sitten en olisi koskaan uskonut:

1. Tuntevani koskaan mitään miehiä kohtaan.

Olin aikaisemmin seurustellut ja tuntenut vetoa ainoastaan naisia kohtaan, joten naiset oli se minun juttuni.

2. Asuvani omillani.

Ajattelin, etten muuttaisi vanhempieni luota ennen kuin olen käynyt armeijan, kouluni loppuun ja hankkinut töitä.

3. Asuvani yhdessä toisen ihmisen kanssa.

Vierastin ajatusta, että asuisin toisen kanssa saman katon alla ja peseväni toisen pyykkejä, tiskaavani toisen tiskejä, siivoavan toisen jälkiä. Olen aina pitänyt siivoamisesta, mutta asuminen toisen kanssa. Ei.

4. Suunnittelevani tulevaa.

Eli hetkessä, en halunnut ajatella sen edes seuraavaa päivää etten joutuisi pettymään.

5. Rakastavani ketään niin että sattuu.

Olin todella varuillani ihmisten suhteen, jotka osoittivat  minuun minkäänlaista kiinnostusta. Työnsin ihmiset pois, ettei minuun enää sattuisi. Siitä syystä kuvittelin eläväni sinkkuna vielä pitkään.

Sitten tapasin Tomin.

Mitä elämä on nyt? Asun omillani, yhdessä poikaystäväni kanssa. Mulla on siis ensimmäistä kertaa POIKAystävä ja musta on tullut kotivaimo. Siivoan, tiskaan, laitan ruokaa ja pesen meidän molempien pyykit. Tomi toki auttaa aina välillä.. Suurin osa (voisin sanoa, että kaikki, mutta Tomin mieliksi kaunistelen vähän) kotitöistä kuuluu siis mulle. Ei haittaa ollenkaan. Meidän asunto on supersöpö ja täällä on ihana touhuta. Mielelläni töistä tai koulusta tultuani rupean hääräämään ja tekemään kotitöitä. Meidän tulevaisuuden suunnitelmat on suuret. Elämä on ihanaa. Mä olen rakastunut joka hemmetin ruumiinosaa myöten. 

Jos multa kysyttäisiin, niin kyllä, me tullaan hankkimaan lapsia. Kyllä, me joskus mennään naimisiin tai rekisteröidään parisuhde tmv. Kyllä, me ostetaan joku kiva kisuli tänne pyörimään, vaikka Tomi pelkää kisuja. Kyllä, me tulemme vielä joskus omistamaan yhdessä asunnon, jossa kasvatamme lapset.

Kuulostanko pikkutytöltä, joka on ensimmäistä kertaa rakastunut? Kyllä.

Se ei silti haittaa. Oon nimittäin päättänyt, että mulla saa olla haaveita. Mun on turha ajatella, että mitä jos, mitä jos. 

Jos me Tomin kanssa eroamme enkä saa mitään yllä mainituista haaveista, niin sitten se on niin, mutta niin kauan kuin me olemme yhdessä, mä aion haaveilla.

Pitkästä aikaa mä olen aidosti todella onnellinen. 

Elän avoliitossa rakkaan poikaystäväni kanssa, meidän taloudellinen tilanne on kohtuu hyvässä kunnossa, mulla on mahtavia ystäviä ja mahtava perhe, opinnot sujuu hyvin ja mä olen rakastunut. Ai että.

Loppukevennyt:

Mulla on kamala vauvakuume, koska hyvällä ystävälläni on pieni poika. Hän on ehkä suloisin vauva maan päällä. Terveisiä Demille, Ilelle ja Viimulille.

Hiding from you

Hän on vahva, hän ei tarvitse apua
Sulta silti saattaa hän anoa: nuku mun vieressä tämä yö ainoa

Sänky on tyhjä, siinä makaa vain tyttö vaikea
Ei saavu prinssi rohkea, eikä paha olokaan katoa

Sade hakkaa ikkunaa, tyttöä alkaa pelottaa
Hän tunnistaako enää itseään, tai mieltä virkeää
Ehkä nukkuminen voisi helpottaa, tyttö hiljaa peiton alla toteaa
Unta ei silti pysty saavuttaa, kun yksinäisyys häntä tukistaa

Even if

Me or she

Sulje silmäsi

Lasken kolmeen ja suutelen sua

Lasken uudelleen kolmeen ja otan sua käsistä kiinni

Lasken kolmannen kerran kolmeen ja irroitan otteeni, astun askeleen taaksepäin

Vedän syvään henkeä ennen kuin uskallan avata silmäni

Mitä näet, ajattelet, tunnet?

Katson sua syvälle silmiin ja kerron ensimmäisen kerran rakastavani sua, mutta et edes hievahda

Miten reaktiosi tulisi tulkita? Kaivanko itselleni taas hautaa?

En jaksaisi menettää sua enää

Far far away

Huomaan sun virheesi. Kaikki ne pienet asiat, jotka tekevät susta ihmisen

Näen sun ilosi. Valikoitujen sanojen taakse piiloutuneen onnellisuuden

Vaistoan sun pelkosi. Haavoittuvaisuuden tunne, se voi sattuttaa ja pahasti

Pyydän sua rakkaani. Ota riski vuokseni, tai koputa edes mun oveeni

Studiomeikki

Siniharmaa tukka ja hurja meikki

En se ole minä

Varastivat identiteetin ja pakottivat hymyilemään

Kauppasivat kuvat eteenpäin

Lupaa kysymättäkään

"Olet kaunis, vahva nainen"

Maskin takana haavoittuneena

itkee pieni lapsi

Äidin syliin lämpöiseen

matkaa takaisin ei enää tee

Tarina rakkaudesta (minun siskostani)

Sä sanoit:

"mene pois, sä olet liian nuori"

Sä revit mua hiuksista

mä purin sua vatsasta

Me tehtiin telttoja peitoista

ja kerrottiin salaisuuksia

Syötiin lauantaikarkkeja

ja katseltiin telkkua

Huusit mulle lujaa

paiskoit perässäsi ovia

Sanoit pahoja sanoja, pahoja asioita

mä pistin vaan pahemmaksi

Sä puolustit mua puistossa

muiden kiusaamiselta

Teit mun kanssa lumiukkoja

ja lämmitit mun kylmiä sormia

En mä tiedä mitä pelkäsin

tai miksi välttelin

Nyt tiedän että se turhaa oli

Se mulle vain pahan olon toi

En mä sua koskaan menetä

sillä oothan mun sisko ainoa

Rakastan sua aina

ja rakastan myös sun tulevaa avovaimoa

Hyvää syntymäpäivää Anni!

Rakkaudella; pikkusiskosi Hilma

Haluan

....tuollaiset hiukset nythetiäkkiä, kiitos.

Ei mulla muuta.

Elämän pienen pienet ilot

On pimeä päivä ja vettä sataa
Puista tippuu lehdet ja vähitellen kaikkialta värit katoaa
Maisemat harmaantuu - niin kuin mielikin
Syysmasentuneisuus saapuu ja kaikki tuntuu olevan turhaa
Ei jaksaisi tehdä mitään, väsyttää vaan

Hetkessä kuitenkin suunpielet kohoaa ja päivä pelastuu,
kun vastaantulevan nuoren miehen katse ja hymy porautuu syvälle mieleen
"Hän hymyili niin kauniisti"
Nyt hymyilyttää

Niin pienestä se tosiaan on kiinni

Jos kävelen joskus sinua vastaan, lupaan hymyillä
Hymyilethän takaisin?

Sanoja, lauseita, ja kaikkea turhaa

Sydän ei hajoa. Se ei särjy,
mutta se voi kadota.
Sydämen kadottua olet yksin.
Se tunne, kun ei edes halua seuraa,
se piinaa. Se satuttaa.
Hymyily ei luonnistu,
muttei itkeminenkään enää onnistu.
Toinen voisi määritellä sen masennukseksi,
joku sydänsuruksi.

Päivät kuluvat odotellen tulevaa.
Huomista,
jotain parempaa.
Pahan olon kadottajaa.
Toisin sanoen odottaen jo sitä seuraavaa
sydämen väliaikaista omistajaa,
joka ennemmin tai myöhemmin taas taivaista pudottaa.

Kun sydämen lisäksi usko itseensä katoaa,
siitä ei enää jaksaisi kirjoittaa.
Seurana on vain halu unohtaa.
Halu mennä nukkumaan iloisena ja nukahtaa.

Epäreilu elämä

Kun epäonnistumisten myötä silmät pikkuhiljaa kuivuvat, kostuvatko ne enää koskaan? Milloin?

Tyttö itkee kaikesta; ilosta, surusta, vihasta, pelosta. Kaikesta. Kyyneleet viestivät voimakkaimmista tunteista.
Ajan myötä hänestä tulee kyyninen. Kaikki ei menekään suunnitellusti, paha olo hiipii selän takaa, se lähenee ja lähenee. Loppujen lopuksi se tarttuu kiinni kuin hirvikärpänen, kaivautuu syvälle ihoon. Ajatusmaailma kääntyy ylösalaisin. Mikään ei enää itketä. Kyyneleen kyyneltä ei tyttö pysty vuodattamaan, ei vaikka kuinka yrittää. Miten se on mahdollista? Tytön koko temperamentti muuttuu - vain ja ainoastaan epäonnistumisten vuoksi. Milloin alkaa ylämäki, miten karkoittaa paha olo?
Tyttö haluaa taas itkeä, olla oma itsensä.

Pelkkää ajanhukkaa vai jotain kestävää?

Normaalisti juoksisin jo karkuun
Olisin puolivälissä toiseen syliin

Mikä estää, miksen lähde?

Normaalisti juoksisit jo karkuun
Olisit jo perillä toisessa sylissä

Mikä estää, miksi jäät?

Serious face

Sanotaan, että sateenkaaren päästä löytyy aarre.

Näin kokonaisen sateenkaare, päästä päähän saakka. Kävin katsomassa löytyisikö kummastakaan päästä tuota luvattua aarretta. Pyh, pötyä kaikki. Siellä mitään aarretta ollut. Sateenkaaren toisessa päässä oli vettä, ja toisessa rikkinäinen polkupyörä. Mitä pirua.
Skeptiseksi tässä pikkuhiljaa tulee, kun kaikkea luvataan, muttei mitään oikeasti tapahdu. Odotin aarretta, kaunista naista, mutta ei. Elämä ei hymyile.

Saa kysyä, jos uskaltaa

Kysymys kuuluu?

http://formspring.me/himla

Hey you, are you really exist

Miksi ei kukaan muistanut kertoa, ettei mustaa aukkoa voi maalata ennen kuin se on täytetty

Loneliness confirm - as a person

Tiedätkö sen tunteen, kun katsot Forrest Gumpia kahden rakastavaisen kanssa darra-aamuna? Ei voisi olla mitään kamalampaa.

Kyseinen elokuva on kyllä erittäin ihana, ja kyseiset rakastavaiset ovat parasta mahdollista seuraa, mutta voi sitä väistämätöntä yksinäisyyden tunnetta, joka tuollaisessa tilanteessa sisältä kumpuaa..... Siinä sitä sitten vaan tuijottaa risti-istunnassa television ruutua kyynel silmäkulmassa ja miettii, miksei joku voisi olla vieressä pitämässä kädestä.
Lohduttamassa on vain ruokaa, mutta sekin on pahaa ja loppuu kesken.

Miksi ajaudun aina tilanteisiin, joista en itse osaa pois? Typerä minä.

Jätät lapun ja lähdet

"Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla."

Mistä sitä tänään kirjottaisi, jos ei siitä pienestä yksinäisyyden tunteesta, joka meissä kaikissa asustaa. Kukaan ei varmasti uskoisi mua jos sanoisin, että olen onnellinen. Ei edes oma äitini. Johtuen varmasti lähiaikojen itkukohtauksista. Kyynel kertoo tunteista, ei välttämättä pelkästään niistä synkimmistä asioista. Hetket on aitoja, sydänsurujen karkottajia. Sanonta "elä hetkessä" on osuva tälle mielentilalle. Haaveilen.

Kaikkea ei saa mitä haluaa, joten täytyy tottua elämään ilman - miten?

Things about her, which shouldn't say out loud

Elämä on hulvatonta.

Kaikkien niiden satojen ihmisten keskeltä ilmestyt eteeni kuin tyhjästä. Huojut korkeuksissa, halaat vain muodon vuoksi. Kumarran jälleen ainutlaatuista loistavuuttasi. Kaikki sinun pienet sanat, eleet, ilmeet saavat minut värähtelemään. Sisälläni tuntemattomat aallot kuohuvat samppanjan tavoin. Ällöksyn itseäni.

Ehkä huomenna aallot ylittävät itsensä ja pyrkivät ulos. Ei, se keräisi liikaa katseita. Minua ei ole vielä löydetty, kuurupiilo on aina ollut vahvuuksiani. Osaan olla olematon, peittää kasvoni ja tunteeni. Voisin antaa äänimerkin jos se auttaisi, mutta se olisi turhaa. Et sitä kuitenkaan kuulisi, et halua löytää minua. Peität korvasi ja suljet silmäsi. En ole sitä mitä etsit.












Kuolen vaatekaapin perälle, muiden unohtamana. Voitan leikin, kukaan ei minua löydä, ei edes etsi.

A beautiful goodbye (hello)

Katse oli tyhjä. Tunnelma vaivaantunut. Eikä sanoja edes löytynyt. Luovuttaisin jos osaisin.