I will wait for you, she said, endlessly

Tyttö pelkäsi kuolemaa. Hän oli jo menettänyt kaiken muun, päälaesta kantapohjiin ja takaisin. Hän oli silti elossa.
Peläten kuolemaa jalkojensa alla tyttö näki pimeän. Tuon tumman värin, ajan, paikan, tunteen, hahmon.
Hahmo. Se oli nainen, hänen nainen.
Tyttö oli henkisesti hajonnut, revitty palasiksi. Hän oli heikko, sairas. Sisältä kuollut.
Sanottiin, ettei hänellä ollut syytä elää. Väärin.
Tytöllä oli toivoa. Toivoa naisesta, rakkaudestaan. Hän hyväksyi sairautensa, myönsi hulluutensa, mutta toivoton.
Ei. Sitä hän ei ollut. Niin kauan kuin toivoa olisi, hän oli onnellinen. Tyytyväinen elämäänsä.
Tyytyväinen siihen mitä hänellä oli, nainen. Kaiken muun hän kätki syvälle sisäänsä. Ne olivat asioita, joita kenenkään ei tarvinnut nähdä. Hänen todellinen minänsä. Itseinho, sääli, heikkous, agressiivisuus. Niistä ei kukaan tiennyt.
Ei edes hän itse.

Tyttö heräsi hymyhuulessa sängyn toisesta laidasta, niin kuin aina. Kääntyi nähdäkseen nukkuvan naisensa.
Ja siinä hän oli, mutta sinä aamuna, hän ei vastannut hymyyn. Nainen kyynelehti ja haroi takkuisia hiuksiaa.
Tauko, hän lopulta sanoi.
Tyttö lamaantui. Koko vartalo lakkasi toimimasta. Hengitys ei kulkenut, pää ei kääntynyt.
Ainoastaan sydän sykki lujempaa kuin koskaan. Sisällään synkkä ääni kiljui, vaihda patterit. Sisäinen toimintahäiriö.
Silloin kaikki muuttui.
Hän vajosi.

Katosi.

Yksi sana hänet tappoi. "Tauko."

Uncontrollable life

Syöt hitaasti ja kivuliaasti sisältäpäin
Kuin luukato ruokailisi alipainoisen anorektikon lonkkaluissa
Jäljelle jää vain pieni osa tuota entistä ihmistä
sydän
Kaiken muun voit vielä, kaiken
Mutta sydäntä, sitä et pysty murskaamaan

et vaikka kuinka yrittäisit
Se kuuluu jonnekin, jollekin
Eikä sinulla oli valtaa, ei voimaa, siihen koskea

Ota se, se on sinun

I thought it would be easy to be happy, but sadly, I was wrong

Kuultuani totuuden, halusin hukkua, ensimmäistä kertaa elämässäni
Se oli isku vasten kasvoja, isku vyön alle
En ole koskaan tuntenut samoin, en koskaan uskonut joutuvani tuntemaan sitä

sinun takiasi

En vain käsitä miten voit tehdä sen minulle?

Onko kaikki puheesi valetta? Onko mikään, mitä olet sanonut minulle, totta?

Pystynkö luottamaan sanaasi? Pystynkö olla enää normaalisti?

Lamaannuin

Koko vartaloni lakkasi hetkeksi toimimasta

Vatsassa lenteli pahaenteisiä perhosia, jotka halusivat päästä pois, ihan niin kuin minäkin

Kävelin pitkin virtsaista kävelykatua

Näin joukon Keravan "huoltomiehiä", jotka olivat ostamassa ala-aste ikäisille pussikaljaa

Pystyin jo sielunisilmin nähdä, kuinka olisin yksi noista pienistä lapsista kaljajonossa

Ylpeyteni kuitenkin esti minua

Eikä rahaakaan olisi ollut tarpeeksi

Joten jatkoin kävelyä

Menin Sampolantunneliin, jossa tuoksui käynyt virtsa vielä entistä voimakkaammin

Tunnelin päässä oli mies, ehkä noin kolmekymppinen

Normaalisti olisin jatkanut matkaani, vältellyt ihmisiä, etenkin miehiä, mutta nyt...

sinun takiasi

Menin hänen luokseen

Hän nosti päätään, kohautti olkapäitään ja sanoi:

"Hei tyttö, sinun pitäisi kaartaa pitkässä kaaressa kaltaiseni juopot, vaikka me olemmekin samassa jamassa"

Mies huokaisi

"Naistemme kiinnostuksen kohteet muuttuivat, ystäväiseni"

Vasta silloin vuodatin ensimmäiset kyyneleeni

Mies antoi käytetyn nenäliinansa ja lähti

Yö jatkui

Laskin tunteja, minuutteja, sekunteja

Istuin sateessa miettien miehen sanoja

Odotin aamua siinä toivossa, että kaikki näyttäisi paremmalta

Ja niinhän se olikin

Seuraavaan yöhön asti, jolloin olin taas yksin

sinun takiasi

Jälkiviisautta

Ihku on uroshevosen, orin, pallissa oleva näppylä.

Every day you learn something new

Ihku-sanaa käytetään väärin.
Se tarkoittaa sikamakeetahuipputyyppiä/asiaa (tuitui tyyliin lausuttuna).
Ihku on pissaliisojen käyttämän ihqQQQQQ:n vastakohta.
Liioitellusti ihana (IHQ) ei kuvaa ihkua ollenkaan, vaikka ihku tarkoittaakin jotain uskomattoman ihanaa (muttei IHQQQUUU).
Kiitos nuoret neidit jotka väärensitte ihkun. Hyi teitä. Hävetkää.
Kostokseni riisuin vaatteet, ja tässä lopputulos:

Epäihkua ihkua alastomuutta

Tell me dear, past or future

Takkuinen tukka, lakatut varpaankynnet ja rikkinäiset silmälasit

Vain Mimosa täytti nuo täydellisen naisen tuntomerkit
Ja nyt,
hän oli jonkun toisen
Kuului jollekin toiselle
Se ei ollut hyväksyttävää, se oli väärin

Kahdenkymmenenseitsemän vuoden ajan hän kesti tuota onnetonta elämäänsä sivusta katselijana, kunnes hän ei enää jaksanut odottaa
Mietittyään hetken hän poltti viimeisen savukkeen, punasi huulensa (ensimmäistä ja viimeistä kertaa peilin edessä), puuteroi nenänsä ja vei frettinsä Kaapon Mimosan oven eteen
Jätti samalla kirjeen postiluukkuun

Kirjeessä luki:

"En osaa ruotsia, muttei se heittaa, sillä ethän osaa sinäkään rakkaani.

Du är inte en gud, gud finns inte. Jag behöver inte dig om du skulle bli mitt liv.
Dör, gör det med mig. Jag älskar dig, jag gör det åt dig. Jag ser fram emot dig min älskling.

Med vänliga hälsningar; din tjej Teresa xx"

Tarina päättyi onnellisesti
He saivat toisensa, ikiajoiksi

I'll run against you, in vain

Hän, se minun hän, sitoi pikkusormensa piikkilangalla sormeeni, en saanut happea
Ruosteen tunkkainen tuoksu täytti koko huoneiston
Se oli tullut jäädäkseen, niin kuin sinäkin
Haavat paranevat, mutta eivät koskaan unohdu, arvet pitävät siitä huolen

Kipu oli suunnaton
Se toi mieleeni menneisyyden
Vuodatin taas ne samat kyyneleet kuin silloinkin