Loss of hope is a lie

Miksi tunne, jolloin tajuaa rakastavansa toista niin paljon, että tekisi kaikkensa hänen vuokseen,
ilmenee aivan liian myöhään? Heti silloin, kun peli on jo menetetty, hänellä on jo seuraa.
Hän on sitä kaikkea mitä voi haluta, ja sitä kaikkea mitä ei voi saada. Ironian määrä on suuri.
Mutta uskokaa tai älkää, itku ei auta. Ei enää tässä vaiheessa.

A new challenge

342.051 kilometriä, 4 tuntia

Ps. I love you

Nyt se oli ohi. Turvonneet silmät ja raivokas päänsärky kertoi todellisuuden. Olin taas omillani, yksin.

Do you love me? I do and I don't

Kiinni jäi. Hän vaistosin heidän läsnäolon. Rystyset seinässä tyttö katsoi taakseen. Katkerat silmäparit tuijottivat veristä seinää.

Yksi toisensa jälkeen he huokaisivat, pudistivat päätään ja lähtivät. Tyttö itki.
Kyyneleen kyyneltä ei vierinyt poskea pitkin, mutta hänen sisällään tulvi. Hän puristi silmiään kiinni niin lujaa kuin pystyi. Toivoi näkevänsä unta.
Hän avasi silmänsä ja näki vihaisen tyttöystävänsä. Tyttö näki noista palavista silmistä pettymyksen, surun ja epätoivon. Tyttö juoksi karkuun henkensä edestä.
Hän jumaloi tyttöystäväänsä, mutta samalla olisi halunnut luovuttaa. Tyttö oli muuttunut. Hän rakensi tulevaisuutensa tyttöystävänsä mukaan. Hän ei ollut enää yksilö. Ei hän, vaan he. Hän oli he. Hänen tyttöystävästään oli tullut kirjaimellisesti osa häntä.

Iltaisin hän ei saanut unta.
Aamuisin ei jaksanut nousta.
Millään ei tuntunut olevan merkitystä.
Kaikki oli turhaa.

Mikään ei saanut vastausta. Heidän suhde oli ja pysyi arvoituksena. Tyttö toivoi saavansa kaiken ennalleen.
Niin kauan hän jatkaisi toivomista, kun sitä vielä oli. Ja sitä nimenomaan oli. Muuta ei ollutkaan, kuin toivo.

You're my home

Tuhkimo sai tehtävän. Kellertävän tapetin väärälle puolelle oli kirjoitettu sanoja. Hänen piti yhdistää niistä tarina.
Kesti kolme kesää ja kaksi talvea, ennen kuin Tuhkimo ratkaisi tarinan. Hän kiiruhti iloisesti äitipuolensa luokse kertomaan asiasta.
Äitipuoli luki tarinan ja nauroi kuin viimeistä päivää. Hän repi teipatut paperin palaiset irti toisistaan ja heitti lattialle.
Sylki niiden päälle ja talloi liisteriksi. Miten niin mahdotonta, hän totesi hymyillen.
Tuhkimon kerätessä paperimössöä lattialta, äitipuoli sanoi, pelisi on pelattu. Sitten hän lukitsi kellarin oven ja lähti.
Tarina ei päässyt alkuun, mutta sai päätöksen, lopun.

I will wait for you, she said, endlessly

Tyttö pelkäsi kuolemaa. Hän oli jo menettänyt kaiken muun, päälaesta kantapohjiin ja takaisin. Hän oli silti elossa.
Peläten kuolemaa jalkojensa alla tyttö näki pimeän. Tuon tumman värin, ajan, paikan, tunteen, hahmon.
Hahmo. Se oli nainen, hänen nainen.
Tyttö oli henkisesti hajonnut, revitty palasiksi. Hän oli heikko, sairas. Sisältä kuollut.
Sanottiin, ettei hänellä ollut syytä elää. Väärin.
Tytöllä oli toivoa. Toivoa naisesta, rakkaudestaan. Hän hyväksyi sairautensa, myönsi hulluutensa, mutta toivoton.
Ei. Sitä hän ei ollut. Niin kauan kuin toivoa olisi, hän oli onnellinen. Tyytyväinen elämäänsä.
Tyytyväinen siihen mitä hänellä oli, nainen. Kaiken muun hän kätki syvälle sisäänsä. Ne olivat asioita, joita kenenkään ei tarvinnut nähdä. Hänen todellinen minänsä. Itseinho, sääli, heikkous, agressiivisuus. Niistä ei kukaan tiennyt.
Ei edes hän itse.

Tyttö heräsi hymyhuulessa sängyn toisesta laidasta, niin kuin aina. Kääntyi nähdäkseen nukkuvan naisensa.
Ja siinä hän oli, mutta sinä aamuna, hän ei vastannut hymyyn. Nainen kyynelehti ja haroi takkuisia hiuksiaa.
Tauko, hän lopulta sanoi.
Tyttö lamaantui. Koko vartalo lakkasi toimimasta. Hengitys ei kulkenut, pää ei kääntynyt.
Ainoastaan sydän sykki lujempaa kuin koskaan. Sisällään synkkä ääni kiljui, vaihda patterit. Sisäinen toimintahäiriö.
Silloin kaikki muuttui.
Hän vajosi.

Katosi.

Yksi sana hänet tappoi. "Tauko."

Uncontrollable life

Syöt hitaasti ja kivuliaasti sisältäpäin
Kuin luukato ruokailisi alipainoisen anorektikon lonkkaluissa
Jäljelle jää vain pieni osa tuota entistä ihmistä
sydän
Kaiken muun voit vielä, kaiken
Mutta sydäntä, sitä et pysty murskaamaan

et vaikka kuinka yrittäisit
Se kuuluu jonnekin, jollekin
Eikä sinulla oli valtaa, ei voimaa, siihen koskea

Ota se, se on sinun